Puhalluttaa

Hei,

Olen viimeinkin selvinnyt parin päivän putkesta, joka meni kuin usvassa. Tai ainakin ensimmäinen yö kului euforisessa taivaassa. Oli kuuma, ympärillä ystäviä ja meininki sekava, mutta ihana. Letkeä ja uskomaton biitti. Toinen yö vaihtui aamuun tanssiessa. Inhosin avoimesti lähestymisyrityksiä ja tanssin hurmoksessa. Olin selvinpäin tuon päivän, kuten naisenikin. Useimmiten olen - viina pilaa vartaloni ja muut hoitotuotteet skarpit aivoni sekä pahimmassa tapauksessa maksavat työpaikkani.

Ensimmäisenä ulkoiluyönä tarjoolla olisi ollut rikasta lihaan. Hän iski pöytään kalliimpia viivoja, tarjosi ne ja ajoi mielettömällä kiesillä. Mutta - minua eivät rikolliset kiinnosta. Sellaisen kanssa eläminen on yhtä helvettiä. Sinut pistetään kotiin piikomaan ja jäät paitsi kaikesta, jottet saisi tietää liikaa. Rötöskamat, asiakkaat ja yhteistyökumppanit ovat kuin toinen tyttöystävä, jota et voi ikinä päihittää. Toinen vaihtoehto on mennä mukaan ja sulattaa omat aivonsa ja menettää luottotietojen ohella kaikki muu.

Inhoan huumeita - ja hänen troppejaan. Ne ovat elitistisen pääkaupunkiseudun elitististä paskaa, jonka käyttäjät ovat pääasiallisesti puolikriminaaleja, tylsistyneitä mulkkuja (kuten minä) tai ravintola-alan pintaliitäjiä ja muita siipeilijöitä. Hujut ja myjyt, vittu mitä paskaa. Pitäkää tunkkinne. Luulisi, että elämälleen voisi keksiä muutakin sisältöä kuin steroidipellenä esiintyminen ja jok'ikisen liiman haistelu. Kyllä on kiksit vähissä. Rööki on paras ja viina.

Sillä lailla

Kuten arvata saattaa, me emme olleet hotellilla. Myöhäistä saapumista varten on suoritettava luottokortilla ennakkomaksu, joka on otettu käytäntöön todennäköisesti saapumattomien vieraiden vuoksi. Yllättääkö ketään, ettei tällä kyrpäjoosepilla kyseistä lätyskää ole? Se siitä luksuksesta. Syitä hommata luottotiedollinen, älykkyysosamäärältään vähemmän ameebaa muistuttava mies.

Suru-uutisesta huolimatta raahasin persukseni kohti luukkua, koska ainahan me voisimme viettää ihanan leffaillan. Ihanan leffaillan kolmestaan hänen lapsuudenystävänsä seminarkin kanssa, joka budjaa kämpillä nykyään. Tulin melkein housuihini tästä riemukkaasta ajatuksesta, mutta riemu se repesi asunnolla. Siellä istui se sama käheä-ääninen tuulennussima heinärisu (jollainen itsekin olen). Veret kiehahtivat ja sappinesteet nousivat ylös, mutta minullahan ei ollut hätää, koska kyseessä oli vain kaveri odottamassa toista kaveriaan minun poikaystäväni asunnolla... Ilta ei päättynyt romanttisesti, vaan nukuin yöni yksin asunnolla hallusinoiden muumimöröstä. Ilman nukahtamislääkkeitä uni ei olisi tullut ja olisin luultavasti tukehtunut raivooni.

Eilen yöllä käheä muikkeli soitteli, mutta kuulemma halusi vain tulla viettämään meidän kommuunimme kanssa yhteistä aikaa, muttei kehdannut, kun olimme aikeissa mennä nukkumaan. Rupesin heti leipomaan pullaa ja keittämään kahvia.

Valittamisen sijaan aion jatkossa jakaa pirullisia suunnitelmia kaulusmiesten nappaamiseksi sekä polttaa parit sauhut partsilla seminarkin kanssa.


Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Menot

Hello!

J S -scumbag hoitaa illaksi hotellihuoneen. Sellaista se lupasi eilen yöllä. Ja on luvannut jo kolmena iltana.

Herran kämppä on kuin Harjun nuorisotalo: täynnä piripirkkoja ja muita lihapäitä. Lattialla on petari ja porukkaa jäänyt pysyvästi kytemään asunnolle ilmaiseksi eikä isännällä ole edes omaa peittoa, vaan vanha kämäinen rätti suojana. Kyllähän ne loiset ruokaa tuovat kaappiin. Asia erikseen ovat nämä pirkot - suihkuruskettuneet olevinaan-fitnessnartut, jotka päivittävät blogiinsa tamppaamisistaan ja reivikuteistaan ja aamujatkoistaan ja kaikesta hajottavasta kasettipaskasta. Jos ei blogiin, niin Facebookiinsa. Hmmm, ehkä ne kuitenkin on yleensä siellä Facebookissa. Siinä ne lattialla kuolaa eilisen silmillä pumpattuja pellejä (sis. myös minun äijääni) sekä hiisailee, nuuskailee ja näyttävät hyvältä. Ainakin omasta mielestään. Mimmit puhuvat suomea, mutta silti meillä on eri kieli.

Koska mieheni ei ole ruudinkeksijä, olen syystä mustasukkainen, kun nämä bimbot ravaavat kämpillä ja ovat olevinaan milloin mitäkin kavereita - yleensä työkaverien kautta. Minä en tunne olevani uhattuna kyseisten naisten ulkonäön tähden, sillä olen hyvin viehättävä yksilö ja varmasti lyön laudalta useat heistä. Ongelmani on älykkyyteni ja persoonallisuuteni, joita ei näissä piireissä arvosteta eikä niihin kiinnitetä mitään huomiota. Oleellisinta on hyvältä näyttäminen: on näytettävä kiireiseltä ja seksikkäältä. Puheenaiheet ja teot tähtäävät ainoastaan tähän - oman markkina-arvon kohottamiseen. Bimbot tietävät, mihin vedota rambossa: hänen egoonsa. Siksi rakas tatuoitu lihasmöykkyni ei paljoa lämmittelyjä vaadi, että lähtee mukaan leikkiin.

Tämä teksti kumpuaa eiliseltä, kun lähdin pillit vinkuen erään käheä-äänisen bellan oltua kämpillä, kun saavuin tapaamaan ritariani. "Kai sitä nyt kaverit saa käydä!?"

Miksi?

Etsin miestä, joka on rikas, rikas, varakas ja älykäs. Ei tarvitse olla Adoniskaan, mikäli on äärimmäisen äveriäs. Porho tarjoaisi minulle merkittäviä kontakteja ja elämänlaatua (JUHLIA!), joita niin syvästi kaipaan ja jollaiseen lapsena totuin. Valitettavasti pätäkkä ei ole suvussani, vaan ainoastaan vanhemmillani työnteon kautta, joten suorat yhteydet massipäälliköiden ystäviin ja heihin itseensä puuttuvat. Mahdollisesti tämän blogin kautta saan vinkkejä ja neuvoja kuinka ja mistä saalistaa "sugar daddya".


Seurustelen persaukisen Jersey Shore -kundin kanssa, jonka matalapalkkaista tilipussia lihottaa rikollinen säätäminen. Vituttaa ajatuskin ko. perseilystä, josta mutkien kautta tuloksena ongelmavyyhti ja epäkelpo suhde. Ennen en piitannut mammonasta, mutta ghettojen kasvatin kanssa eläminen on osoittanut, että mitä enemmän massia löytyy, sitä vähemmän tarvitsee kitistä raha-asioista. Säälittävä kaveri, mutta hyvän seksin takia olen jaksanut kelkassa roikkua.


Googletin netistä ohjeita rikkaiden miesten löytämiseen (minulle kyllä kävisi nainenkin) ja joku kertoi tuttavastaan, joka oli haalinut Suomen rikkaimpien listan käsiinsä, etsinyt jonkun kottaraisen numeron listalta ja koodannut tälle. Daami oli suostunut tapaamiseen ja ollut ilmeisesti ihan kiinnostunutkin. Minusta tuo on hieman ahdisteleva ja pelottava tapa lähestyä ihmistä. Parempi on pikkuhiljaa ujuttaa itsensä piireihin, jolloin siellä on helpompi pysyä kauemmin ja etsiä useamman "kalan" joukosta sitä omaa Kroisosta. 

Night! <3