Menot

Hello!

J S -scumbag hoitaa illaksi hotellihuoneen. Sellaista se lupasi eilen yöllä. Ja on luvannut jo kolmena iltana.

Herran kämppä on kuin Harjun nuorisotalo: täynnä piripirkkoja ja muita lihapäitä. Lattialla on petari ja porukkaa jäänyt pysyvästi kytemään asunnolle ilmaiseksi eikä isännällä ole edes omaa peittoa, vaan vanha kämäinen rätti suojana. Kyllähän ne loiset ruokaa tuovat kaappiin. Asia erikseen ovat nämä pirkot - suihkuruskettuneet olevinaan-fitnessnartut, jotka päivittävät blogiinsa tamppaamisistaan ja reivikuteistaan ja aamujatkoistaan ja kaikesta hajottavasta kasettipaskasta. Jos ei blogiin, niin Facebookiinsa. Hmmm, ehkä ne kuitenkin on yleensä siellä Facebookissa. Siinä ne lattialla kuolaa eilisen silmillä pumpattuja pellejä (sis. myös minun äijääni) sekä hiisailee, nuuskailee ja näyttävät hyvältä. Ainakin omasta mielestään. Mimmit puhuvat suomea, mutta silti meillä on eri kieli.

Koska mieheni ei ole ruudinkeksijä, olen syystä mustasukkainen, kun nämä bimbot ravaavat kämpillä ja ovat olevinaan milloin mitäkin kavereita - yleensä työkaverien kautta. Minä en tunne olevani uhattuna kyseisten naisten ulkonäön tähden, sillä olen hyvin viehättävä yksilö ja varmasti lyön laudalta useat heistä. Ongelmani on älykkyyteni ja persoonallisuuteni, joita ei näissä piireissä arvosteta eikä niihin kiinnitetä mitään huomiota. Oleellisinta on hyvältä näyttäminen: on näytettävä kiireiseltä ja seksikkäältä. Puheenaiheet ja teot tähtäävät ainoastaan tähän - oman markkina-arvon kohottamiseen. Bimbot tietävät, mihin vedota rambossa: hänen egoonsa. Siksi rakas tatuoitu lihasmöykkyni ei paljoa lämmittelyjä vaadi, että lähtee mukaan leikkiin.

Tämä teksti kumpuaa eiliseltä, kun lähdin pillit vinkuen erään käheä-äänisen bellan oltua kämpillä, kun saavuin tapaamaan ritariani. "Kai sitä nyt kaverit saa käydä!?"